Avainsana: jaksaminen

Mitä hemoglobiini ja ferritiini kertovat raudanpuutteesta?

Hemoglobiini anemian diagnostiikassa

Potilaan kertoessa olevansa väsynyt, kuuluu laboratoriokokeet perusselvittelyihin. Näistä etenkin rautavarastojen arviointi, sillä raudanpuute voi olla syynä mitä moninaisimpiin oireiisiin.

Raudanpuuteanemian diagnostiikka ei ole kovin vaikeaa ja nopeasti päästäänkin selvittelemään syytä sen taustalla.

Anemiasta puhutaan, kun laboratoriosta otetussa perusverenkuvassa (PVK) hemoglobiini (Hb) on alle viitealueen, eli naisilla alle 117 g/l, miehillä alle 134 g/l.

Punasolujen tilavuus eli (MCV) on myös pieni <82. Muita tähän komboon eli Hb matala, MCV matala, kuuluu myös tietyt kroonisen sairauden anemiat ja thalassemiat. Suomalaisilla siis käytännössä on kyse raudanpuutteesta.

Täytyy huomata, että sanan anemia käyttö pohjautuu siis täysin sovittuun laboratoriorajaan, eikä oireisiin.

Raudanpuute ilman anemiaa

Mutta entä jos potilaan oireet sopivat raudanpuutteeseen, mutta hemoglobiini on laboratorion ilmoittamalla viitealueella? Puhunkin viitealueesta, koska sanasta ”normaali” on luovuttu sen aiheuttamien väärinkäsitysten vuoksi.

Tutustu tästä kirjoitukseeni ”Raudanpuutteen oireet aikuisella”

Hemoglobiiniarvot ja sen sudenkuopat

Punasolujen rautaa sitova molekyyli, hemoglobiini, on laboratoriomittauksissa suure. Hemoglobiiniarvo on suhteellinen kokoveren tilavuudesta, joka muuttuu voimakkaasti vuorokauden aikana.

Myös edeltävä fyysinen rasitus muuttaa arvoja, samoin kuin kuivuma. Infektiotilanteissa saattaa tulla myös virheellisen korkeita hemoglobiinilukemia.

Kyse ei ole muutamasta yksiköistä vaan useista kymmenistä.

Ei ole mitenkään tavatonta, että 115 Hb:n normaalisti omaavalla henkilöllä Hb on ripulitaudissa 150.

Myös tupakoitsijoiden hemoglobiinitasot ovat yleensä korkeampia, sillä heillä osa punasoluista on valjastettu häkämolekyylien kuljettamiseen.

Keuhkojen kaasujenvaihtokapasiteettiin vaikuttaa myös monet muut sairaudet, kuten astma, keuhkoahtaumatauti ja uniapnea. Näitä tauteja sairastavilla on yleensä korkeampi hemoglobiini, elimistön yrittäessä vastata heikentyneeseen hapensaantikykyyn.

Eli pelkän hemoglobiinin perusteella ei voida tehdä päätelmää siitä, mitkä potilaan rautavarastot ovat.

Anemia onkin erittäin huono sana siinä, sillä se on suhteellinen. Korkean hemoglobiinin kanssa suurentuneet erytrosyyttipitoisuudet voivat antaa vihjeen elimistön kamppailusta hapen puutteen kanssa.

Esimerkiksi, jos tänään hemoglobiinini on 115, saan diagnoosiksi anemian ja sen syytä aletaan selvitellä.

Mikäli se huomenna on 120, ovat arvoni joidenkin mielestä ”normaalit” ja jatkotutkimuksia ei toisten tahojen mielestä tarvitse tehdä.

Mikäli potilas on hakeutunut vastaanotolle esimerkiksi väsymyksen vuoksi, on menetelty virheellisesti.

Perusasioita anemiasta voit kerrata seuraavasta kirjoituksesta:  Anemia -Back to basics

Ferritiini mittaa rautavarastoja

Raudanpuutteen arviossa siis tarvitaan avuksi muitakin verikokeita. Ferritiini on siinä hyvä, koska sen avulla voidaan arvioida veren rautavarastoja.  Ferritiinin ollessa pieni, on se merkki raudanpuutteesta.

Rauta on varastoituessaan suurimmalta osin sidoksissa apoferritiiniin muodostaen ferritiinimolekyylin, joiden mittaaminen onnistuu laboratoriosta. Yhdessä ferritiinissä voi olla jopa 4 000 rauta-atomia.

Useimmissa laboratoriossa ferritiinin viitealueen alarajana on yleensä 5-10, mutta oireisella potilaalla jo ferritiiniarvon putoaminen alle 30-40 on viimeistään aihe rautalisään.

Pieni ferritiinipitoisuus on siis luotettava, koska sen ainoat (tällä hetkellä) tiedettävät selittävät tekijät ovat raudanpuute ja rautavarastojen vähyys. Alaraja ei ole kuitenkaan absoluuttinen.

Viitealueella olevaan ferritiinin puolestaan, kuten viitealueella olevaan hemoglobiiniinkin liittyy epäselvyystekijöitä. Viitealueella oleva ferritiini ei siis poissulje raudanpuutetta, kuten ei viitealueella oleva hemoglobiinikaan.

Ferritiini on niin sanottu akuutin faasin proteiini, joka kohoaa (ilman että rautavarastot ovat mihinkään kohonneet) monissa tiloissa kuten infektioissa, jolloin samanaikaisesta CRP (tulehdusarvon) mittauksesta voi olla hyötyä arvioitaessa ferritiinin luotettavuutta. Tosin uusimpien tutkimusten mukaan tähänkään teoriaan ei ole luottamista.

Toisaalta ferritiiniä nostaa myös maksasairaudet, nivelreuma, munuaisten vajaatoiminta, tulehdukselliset suolistosairaudet, hemokromatoosi, hemosideroosi, akuutti myeloinen leukemia. Nämä tosin tulevat usein esille jo muiden väsymysselvittelyihin kuuluvien verikokeiden.

Mikäli tutittavalla on jokin ferritiiniä nostava tila, voi hän kärsiä raudanpuutteesta, vaikka yksittäinen ferriitiinimittaus näyttäisi vaikka kahtasataa.

Ferritiini on siis huono päivystystutkimuksena, vaan se tulisi mitata mahdollisimman vakaassa tilanteessa, mieluiten aamupaastona.

Transferriinireseptorin osuus diagnostiikassa on vähäisempi

Toinen raudanpuutteen mittari mitä laboratoriosta voidaan pyytää, on transferriinireseptori. Se ei ole yhtä herkkä raudanpuutteen osoittaja, kuin ferritiini, mutta erotusdiagnostiikassa käyttökelpoinen, koska se ei reagoi infektioille herkästi.

Raudanpuutteessa transferriinireseptoreiden pitoisuus saattaa kasvaa.

Punasolutuotannossa transferriinireseptorit huolehtivat raudan sisäänkulkeutumisesta soluun ja elimistö säätelee rautatasapainoa lisäämällä ja vähentämällä transferriinireseptoreiden määrää kulloisenkin tarpeen mukaan.

Pitoisuudet voivat kuitenkin olla vielä normaalit, kun rautavarastot ovat jo ehtyneet. Rautavarastojen täyttymisen seurantaan ferritiini onkin parempi.

Yhtä kaikki on täysin mahdollista, että potilaalla on raudanpuutteesta aiheutuvia oireita ilman, että niitä nykyisillä laboratoriomenetelmillä pystytään todentamaan.

Epäiltäessä raudanpuutetta, on hoitavan lääkärin syytä olla hyvin perehtynyt laboratoriotulosten tulkintaan ennen, kuin antaa lausuntoa asiasta potilaalleen.

Raudanpuutetta epäillessä suosittelemme tutustumaan nettivastaanottoomme.

Mitä laboratorion viitealueet ylipäätänsä tarkoittavat?

Perinteisesti sitä, että tietyllä joukolla ihmisiä on tiettynä aikana mitattu haluttu mittaus ja piirretään tulokset Gaussin käyrälle. Molemmista päistä jätetään muutama 2.5% ulkopuolelle ja se on siinä. Laboratorion viitearvot.

Ajatushan on verrata, mitä arvoja väestöllä yleisesti tavataan ja laboratoriosta ulos saatu arvo suhteutetaan niihin. Se, ei kerro sitä oletko sinä sairas vai et.

Mihin viitearvot perustuvat?

Suomalaiset laboratoriot ilmoittavat, että perusverenkuvan viitearvot perustuvat ”kansalliseen perusverenkuvan viitearvomateriaaliin”.

Kyseessä on noin 20 vuotta sitten suoritettu pohjoismaalainen tutkimus, johon osallistuin Suomesta noin 400 naista ja 400 miestä. Pääosin laboratorion näytteenottajien sukulaisia ja ystäviä, jotka ”tunsivat itsensä terveiksi”. Sen perusteella otettiin 2003 käyttöön uudet PVK:n viiterajat. Tuota ennen anemian alarajana oli yleisesti naisilla vielä 125, kun nyt se on 117.

Ferritiinin osalta viitearvot paljastuivatkin hankalammaksi selvittää, joten otin yhteyttä eri laboratorioihin asian tiimoilta.

HUSlabista vastattiin kyselyyni mihin viitearvot perustuvat, että HUSLAB:ssa ollaan juuri aloittamassa projekti ferritiinin viitearvojen tarkastamiseksi. Lisätiedustelussa ei kuitenkaan edelleenkään kerrottu mihin viitearvot perustuvat, vaan kerrottiin että projekti on Huslabin sisäistä tietoa ja vielä alkutekijöissään.

Koska en edelleenkään saanut vastausta kysymykseeni käännyin Nordlabin puoleen. Sieltä vastattiin vain, että ferritiini arvot eivät perustu tuohon samaan aineistoon kuin PVK, mutta ei myöskään kerrottu, että mihin. Ainoastaan, että ne vaihtelevat eri laboratorioissa. He vastasivat myös, että heillä on ollut ajatuksena päivittää viitealueet, mutta ajanpuutteen vuoksi se ei ole ollut mahdollista.

Synlabista, kerrottiin, että heidän viitealue perustuu laitevalmistajan määrittämiin tuloksiin.

Tässä Synlabin S-Ferrit viitealueet:

Naiset >16 v: 10-150 µg/l

Miehet >16 v: 28-370 µg/l

Diagnostiikka ei pohjaudu viitearvoihin vaan oireisiin

Toivoisinkin hartaasti, ettei kukaan, potilas tai lääkäri harhaudu siihen, että viitearvon sisällä oleva laboratoriotulos olisi ”normaali”.

Tämä ei koske vain ferritiiniä, vaan myös monia muita sairaustiloja, joissa diagnoosi ja lääkitys aloitetaan jo aiemmin, tai vasta huomattavasti poikkeavilla arvoilla. Nämä vaativat aina asiaan perehtyneen lääkärin tulkintaa, johon yhdistetään potilaan sairashistoria, muu lääkitys ja oireet.

Nyt käytössä olevien ferritiiniarvojen mukaan viitealueellakin olevilla henkilöillä on merkittävä raudanpuutetila.

Rautalisää ei voi myöskään omin päin aloittaa pysyvänä lääkkeenä, sillä tietyissä tautitiloissa se voi olla haitallista, kuten juuri polysytemiassa, thalassemiassa tai hemokromatoosissa.

Lue lisää ferriitinistä seuraavasta linkistä: 

20 tiukkaa kysymystä ja vastausta ferritiinistä

Kun rautavarastot ehtyvät elimistöstä, hemoglobiini ei liiku vielä pitkään aikaan mihinkään, koska niiden elinkaari on noin 120 vuorokautta ja tulkintaan liittyy niin monia sekoittavia yllämainittuja tekijöitä.

Ferritiiinpitoisuus taas laskee nopeasti, kun rautavarastot alkavat ehtyä ja sen avulla voidaan diagnosoida raudanpuute jo paljon ennen kuin se näkyy hemoglobiinipitoisuuksissa. Jo silloin kun raudanpuute aiheuttaa oireita.

Tästä huolimatta jotkut kokevat tulleensa syrjäytetyiksi, kun heille ei ole suostuttu laittamaan laboratoriokokeisiin lähetettä ferritiinimittauksiin. Se on verrattain halpa tutkimus, joten näe mitään erityistä syytä sille, että näin tehdään.

Varsinkin jos lääkäri epäilee väsymysoireen taustalla masentuneisuutta, niin mittaus olisi syytä kuulua, etenkin perusterveydenhuollossa, perusselvityksiin, koska rautavarastojen täydentäminen on kuitenkin paljon helpompaa ja kustannusvaikuttavampaa kuin masennuksen hoito.

Lasten raudanpuute

Lapsilla (alle 16v.) rauta-aineenvaihdunta vaihtelee voimakkaasti kasvun myötä ja heidän kohdallaan diagnostiikassakin käytetään iästä ja taustoista riippuen eri parametreja.

Lasten raudanpuutteeseen voit tutustua tarkemmin seuraavista kirjoituksista:

Poikkeavaa väsymystä selvitellessä lapsi onkin jo toivottavasti lääkärin hoidossa.

Miten tämä meihin vaikuttaa?

2003 tulleista PVK:n viitearvoista onjuttu lääkärilehdessä. Mielenkiintoista luettavaa sen osalta miten satunnaisesti viitearvot muodostetaan.

Kuvissa seikkailevan sairaanhoitajamieheni tarinan raudanpuutteesta löydät tästä linkistä: ”Raudanpuute vuosikausia kestäneen väsymyksen takana -Veskun tarina

Muistutan, että ihmisen hoitaminen on aina kokonaisvaltaista, ja jos keskitytään vain yhteen laboratorioarvoon, jätetään herkästi jokin toinen arvo huomioimatta.

Rautalisääkään ei suositella ominpäin otettavaksi, vaan säännöllisessä seurannassa, silloin kuin sille on aihetta.

Laboratoriokokeissa voit käydä lähetteellämme Synlabin laborotorioissa, joita on ympäri Suomen. Lääkärin nettivastaanottoomme pääset tarkemmin tutustumaan tästä linkistä. 

Tämä kirjoitus on yksi monista blogikirjoituksista, jotka käsittelevat raudanpuutetta. Lisää kirjoituksia löydät TÄSTÄ LINKISTÄ

Mikäli haluat jatkossakin lukea kirjoituksiani, tilaa ilmoitus uusimmasta blogipostauksesta sähköpostiisi ja liity mukaan keskusteluun ”Lääkärin blogi” facebook -ryhmään!

Jos haluat päästä raudanpuutteeseen perehtyneen lasiantuntuijan vastaanotolle (myös netissä), klikkaa tästä ajanvaraukseen. Nähdään pian!

-Ilona Ritola, lääkäri,

Lääkäriasema Medipudas Oy

10 vinkkiä joiden avulla nukut paremmin!

Uniongelmat vastaanotolla

Keskustelen potilaiden kanssa uniongelmista päivittäin. Se, millä tavalla keskustelu lähtee liikkeelle riippuu lähtökohdista ja siitä, mitä haetaan. Haetaanko terveellisempiä elämäntapoja vai apua unettomuuteen.

Kolmekymppisen lääkefirman myyntitykin ja eläkeikää lähestyvän lastentarhanopettajan uniongelmien syyt voivat olla samankaltaisia, mutta silti ratkaisukeinot täysin erilaisia. Muutamia väsymykseen liittyviä syitä olen avannut ”Mikä sinua väsyttää -kirjoituksessani”.

Näitä moninaisia syitä pohdimme yhdessä yksilöllisesti vastaanotolla, tutustuttuani ensin potilaaseen. Kuitenkin muutamia yleisluontoisia vinkkejä osaan neuvoa, joista toivottavasti hyödyt!

Näitä vinkkejä voi toteuttaa ja noudattaa oli unenlaadun heikkouden syy mikä tahansa, sillä ne parantavat jokatapauksessa jossain määrin tilannetta!

1. Tee illalla jotakin mistä nautit.

Valtaa mielesi hyvillä ajatuksilla ja mielikuvilla. Tyytyväisenä on helpompi nukahtaa. On se sitten halailua puolison kainalossa, koiran rapsutusta tai takkatulen katselua.

2. Liiku kevyemmin.

Juuri ennen nukkumaanmenoa ei välttämättä kannatakaan käydä rivakalla juoksulenkillä, vaan 15 minuutin joogatuokio voisi toimia paremmin kehosi hyvinvoinnin edistämiseksi.

3. Syö kevyemmin.

Raskaan aterian jälkeen vatsaontelon paine jää helposti liian suureksi, jolloin vaaka-asennossa mahaportti valskaa herkemmin ja ruokatorven polttelu tuntuu närästyksenä.

4. Viilennä makuuhuone.

Ihmiskehon lämpötila laskee yötä kohden, jolloin kehon ulkopuolista lämpötilaakin kannattaa laskea hikoilun välttämiseksi. Talvi ja kesäpeitot erikseen on hyvä juttu. Kuumina kesäyönä pelkkä lakana peittona käy ihan hyvin. Itse en osaa nukkua ilman peittoa, mutta lakana riittää hyvin tuomaan sen turvallisuuden tunteen mitä peitolta kaipaan (ja pitämään hyttyset pois iholta).

5. Vältä unilääkkeitä

Unilääkkeet ne on tarkoitettu vain huolella valittuihin tilanteisiin ja tilapäiseen käyttöön, pitkässä juoksussa unen laatu on jokatapauksessa heikompi, kuin luomu-unella! Alkoholi tekee saman.

6. Vähennä ärsykkeitä silmille

Jos tapanasi on vielä katsella tv:tä, puhelinta tai pädiä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, niin vältä kuitenkin liian vauhdikkaita videoita ja himmennä näyttö!

7. Murehdi etukäteen.

Kaikilla on murheensa. Isoja tai pieniä, mutta yön hiljaisina tunteina ne jokatapauksessa ovat valtavia ja estävät nukahtamisen. Ota tavaksi jo päivän aikana ongelmia kohdatessasi pysähtyä kunnolla pohtimaan asioita tai sitten yksinkertaisesti kirjoitat murheet ja seuraavan päivän tehtävät kännykän muistioon ylös. Tai herää puolta tuntia tavallista aiemmin ja aloita hoitamattomien asioiden tekeminen!

8. Vähennä kofeiinin saantia

Kahvin ja energiajuomien käyttöä kannattaa rajoittaa. Löydä oma sietokykysi. Minä en voi juoda klo 18 jälkeen kahvia, tai pää pyörii kuin peipposella vielä puolen yön aikaan. Kokonaismääräkin ratkaisee, jos juo 20 kuppia kahvia päivässä, on kofeiinikuorma jo melkoinen ja omiaan häiritsemään unen saantia tai sen laatua.

9. Rutiinit.

Soitto vanhemmille tai ystävälle. Hyvänyön suukot lapsille, eläinten ruokkiminen, valojen sammuttelu, suihku, hampaidenpesu jne. Tämä on osa aivojen hiljentämisprosessia. Rutiineita suorittaessasi aivot saavat käydä jo pienemmällä teholla ja saavat sammua hiljalleen kohti nukkumaanmenoa.

10. Nukkumaanmenoaika.

Aivan kuin pikkulapsilla. Tämä on osa rutiineja ja elimistön ajastamista tiettyyn kaavaan. Vaikka olisit kuinka väsynyt, nukkumaanmenoa viivästyminen ohi oman nukkumaanmenoajan yli voi vaikeuttaa yllättävänkin paljon unen saantia.

Jos saat parhaiten unta, kun menet nukkumaan klo 22.23, niin tee niin, mutta tee niin joka ilta, arkena ja viikonloppuna!

Nukkumaanmeno on prosessi, johon valmistautuminen kannattaa aloittaa jo pari tuntia ennen toivottua nukahtamisaikaa, pikkuhiljaa hidastamalla fyysistä ja mentaalista aktiviteettia!

Hyviä unia meille kaikille ja voimia uuteen päivään!

Mikäli haluat jatkossakin blogikirjoitukseni luettavaksi, tilaa sivun lopusta sähköposti-ilmoitus itsellesi!

Jaa se myös ystävillesi, jos arvelet heidän saavan hyötyä kirjoituksistani. Laitetaan hyvä kiertämään!

Onko sinulla vinkki, joka toimii sinun kohdallasi parhaiten? Kommentoi alle ja jaa se muillekin lukijoille!

 

Salaisuuteni työn ja perheen yhteensovittamiseen

Minun ruuhkavuodet

Olen tätä kirjoittaessani 33 –vuotias neljän oman ja yhden bonuslapsen äiti. Koulutukseltani olen lääketieteen lisensiaatti ja olen tehnyt lääkärin töitä lähes kymmenen vuotta. Olen onnellisesti naimisissa ja tänä keväänä perustin yrityksen mieheni kanssa. Menossa siis varsinaiset ruuhkavuodet ja haasteena työn ja perheen yhteensovittaminen. Kerron teille salaisuuteni miten minä siitä selviän ja mahdollistan sanonnan:  ”Have a cake and eat it too”.

Jokaikisen työpäivän vaihtaisin edelleen ”kotipäivään” jos se olisi mahdollista, mutta toisaalta nautin vapaudesta syödä ja käydä wc:ssä rauhassa ilman, että vähintäänkin taaperot livahtavat mukaan ihmettelemään vessapaperirullan pyörimissuuntaa. Ja miten ihana on tulla kotiin raskaan työpäivän jälkeen, kun mieheni antaa nauravan vauvan syliini halittavaksi; siinä unohtuu kaikki muut murheet.  Kaiken kaikkiaan varsinaista tasapainoilua on elämäni ollut kaikissa mutkissaan, mutta nyt  9-, 7- 2- ja 1- vuotiaiden lasten työssäkäyvänä äitinä olen onnellisempi kuin koskaan.

 

Salaisuuteni ruuhkavuosiin, toivottavasti poimit muutaman vinkin omaan elämääsi.

1.       Minulla on todella hyvä puoliso.

Sillä, että rakastaa ja arvostaa toista pääsee pitkälle ja sillä saa hieman armoa likaisten sukkien lojuessa kolmatta päivää eteisen lattialla. Mieti, miten arvostat puolisoasi. Kun arvostat itseäsi ja puolisoasi, saat varmasti vastakaikua.

2.       Ongelmien tunnistaminen.

Mieheni ajatusmaailma koti-isyydestä on havainnointieni mukaan hyvin vastaava kotiäitien ajatuksiin, joten tämä ei välttämättä olekaan sukupuolikysymys. Meillä painitaan aivan samojen asioiden kanssa kuin muissakin perheissä. Toinen odottaa kotona jumissa lasten kanssa ja iltapäivän tunnit tuntuvat todella pitkiltä odotellessa puolisoa kotiin ottamaan vastuuta lapsista ja samalla se töissäkäyvä samaan aikaan ajattelee helpotuksella sitä hetkeä kun pääsee kotiin rauhoittumaan raskaan työpäivän jälkeen. Ristiriita. Ongelmien ilmaantuessa puhutaan asiat halki totuudenmukaisesti, eikä lähdetä arvailemaan toisten tunteita ja ajatuksia, sillä ne menevät aina metsään!

3.       Vanhemmat lapset.

He ottavat vastuuta pikkuhiljaa tehtävistä joista pystyvät suoriutumaan. Jo kaksivuotias pystyy tyhjentämään astianpesukonetta ja tekee sen jopa mielellään. Hieman vanhempi lapsi kykenee erottelemaan pyykit värien mukaan tai laittamaan koneeseen valmiiksi pelkät tummat vaatteet. Tuttipullojen kantaminen on myös vastuutehtävä josta kinastellaan joka ilta. Minulla on ajatuksena tässä myös se, että lapset oppisivat jo varhain sen että elämässä on tehtävä tylsiäkin asioita, jotta saa vastineeksi jotain kivaa.

4.       Perheen yhteinen aika. 

Kerran päivässä syödään yhdessä. Silloin laitetaan kännykät ja lehdet pois. Odotetaan kaikki pöydän ääreen, nautitaan ruuasta ja keskitytään hetkeen. Jos on kiire, niin puheensorina jää vähäisemmäksi ja keskitytään popsimaan nakit ääntä kohti. Viikonloppuisin fiinistellään, raivataan värikynät ja suttupaperitkin pöydältä ja sytytetään kynttilät. Toisinaan pidämme teemailtoja; tacoja syödessä laitetaan meksikolaista musiikkia taustalle tai fetasalaatin kanssa kreikkalaista musiikkia, mikä vain saa tunnelmaan mukaan.

5.        Mobiiliaika.

Lapset pelaisivat kännyköillään loputtomiin, jos sitä ei rajoittaisi. Varsinkin 7-9 -vuotiailla tutkimusten mukaan netin käyttö on pääasiassa muiden tuottaman sisällön katselua tai pelaamista.  Ylipitkät pelihetket passivoivat, eikä siitä tule samanlaisa endorfiinimyrskyä kuten liikkuessa. Sama aika vietettynä ulkoilmassa saa äänen kuulostamaan ihan toiselta. Me aikuisetkin vietämme ihan liikaa aikaa netissä ja somessa. Vähän väliä täytyy muistuttaa toinen toisiamme, siitä että some ei tule enää illalla sänkyyn, vaan siinä on vain me aikuiset.

6.       Etätyö.

Aina jos mahdollista, yritä saada osa töistä käännettyä etätöiksi. Nykyisin työnantajien kanssa on varsin helppo neuvotella näissä asioissa, kun jo pelkästään työpaikalle selviäminen on puolivoittoa päivästä. Ja kyllä, lääkärinkin on mahdollista tehdä etätöitä, niin miksei muillakin, kun käyttää hieman luovuutta (no tietyissä rajoissa). Ylipäätänsä nukun mieluummin aamulla klo 7.55 asti ja avaan puhelimen klo 8, kuin että herään klo 6, puen itseni kanssa samanaikasesti taaperot kahteenkymmeneen eri vaatekappaleeseen, raahaan ne aamu-unisena hoitoon ja olen työpaikalla klo 8. Haluatko sinä säästää aikaa ja asioida lääkärin etävastaanotolla? Lue lisää tästä.

7.       Minilomat.

Vaikkakin mennään perheen kanssa lomalle, jonne seuraa kaikki vastuut, ruoanlaitot, vaatteiden- ja vaipanvaihdot, jo se että on konkreettisesti poissa arjen ympyröistä, saa jotenkin tuntemaan olonsa vapaammaksi. Kylpylälomat, angry birds puistot, kaupunkilomat, mökkeilyt, kaverikyläilyt. Varmasti muutaman tunnin ajomatkan päästä löytyy kenen tahansa kotoa sopiva matkailukohde. Tai sitten voi repäistä ja lähteä lasten kanssa Kanarialle, josta on oma blogikirjoitus.

8.       Elä hetkessä.

Mitä sen on ihan oikeasti väliä että lapsen uudet vaatteet ovat kurassa, syntymäpäiväjuhlien ohjelmanumerona on taas ongintaa tai että iltapuuro on pitkin pöytää. Oikeasti?

9.       Siivoja.

Lapsiperheissä riidellään eniten rahasta, ajankäytöstä ja kotitöistä. Ulkoista kaiken minkä voit, minimoi riskit. Voisiko joku naapuruston isommista lapsista käydä leikkaamassa edes kerran kuussa sen nurmikon tai tekemässä lumityöt ja puolisosi saisi levähtää sen hetken? Tai anoppi tekisi kerran viikossa ruuat koko perheelle ja olisi valmis ateria odottamassa töistä tultuasi? Joskus onneenkin on oikoteitä. Rahavirtaa on monissa lapsiperheissä hyvin vaikea muuttaa, se menee mikä tuleekin, mutta välttäisikö pienellä sijoituksella siivojaan tai kauppakassipalveluun monet riidat?

10.   Älä motkota.

Jos haluat selvitä pikkulapsiarjesta kunnialla, niin että sinulla on vielä parisuhdekin olemassa sen jälkeen, niin älä nyt vaan ala motkottamaan toiselle niistä likaisista sukista tai sohvalla murustelusta. Jos hän on niin väsynyt, että ei saa itse niitä korjattua, niin mikset veisi niitä itse pesukoriin tai hieman imuroida siitä vierestä? Ehkä hän tekee joskus saman puolestasi. Joka tapauksessa toinenkin tekee paljon huomaamatonta työtä ja on varmasti vähintään yhtä rasittunut, niin on aika lyhytnäköistä ”lähteä etsimään syyllisiä”.

11.   Nukkuminen.

Se on pyhä asia, välttämätöntä terveydelle ja edellytys niin lasten, kuin aikuistenkin jaksamiselle. Unen häiriintyminen täytyy vain minimoida. Meillä esimerkiksi aikuisten yönunia radikaalisti parantava vaikutus oli sillä, kun pienimmät lapset opetettiin nukkumaan omassa huoneessa omissa sängyissään. He eivät enää häiriintyneet aikuisten mahdollisesta kuorsauksesta ja aikuiset eivät enää häiriintyneet lasten propelimaisesta liikehdinnästä yöaikana. Vinkkejä unikoulun pitämiseen mm. Kaksplussan Nyt heti -blogissa (ei sidonnaisuuksia).

12.   Viimeinen kohta vaan tärkein on parisuhde.

Se on elämän suola. Se tuo onnen päivään.  Tee kaikkesi sen eteen. Pyydä anteeksi virheesi. Anna aikaa. Kuuntele toisen murheet. Rakasta.

Varataksesi ajan vastaanotolleni (myös etävastaanotot videovälitteisesti ympäri Suomen) soita suoraan ajanvaraukseen 044 978 60 84 ma-pe 8-18, la 10-16.

Mikäli tykkäsit postauksesta jaa se kavereillesi! Muista myös tilata sivun alalaidasta ilmoitus sähköpostiisi uuden kirjoituksen ilmaantumisesta!

Katso myös muut blogipostaukset, kuten Mikä minua väsyttää? tai Osaatko elvyttää?


Ota rohkeasti yhteyttä niin autamme sinua eteenpäin. 
Ajanvarauksessamme sinua palvelee Tarja Lötjönen ma-ke, pe klo 9-12.

Olemme täällä sinua varten!

Medipudas somessa

Lääkäri Ilona Ritola somessa