Kuukausi: helmikuu 2018

Miksi ihmeessä muutimme maalle?

Mistä lähdimme?

Meillä oli kaunis koti esikaupunkialueella Ruuhka-Suomessa. Meillä oli tilava takapiha, jossa pelasimme lasten kanssa sulkapalloa ja jonne rakensimme ja sisustimme ihanan leikkimökin.

Aitasimme osan pihasta koiranpennullemme, jonka hankimme etenkin lasten iloksi ja kaveriksi iltapäiviksi koulun jälkeen. Takaterassilla meillä oli ruokaryhmä, pihagrilli, aurinkotuolit ja ainavalmis ulkoporeallas. Sellainen luksusversio, jossa strobovalot vilkkuivat ja 54 erilaista hieromasuutinta pörisyttivät vettä.

Takapihaltamme alkoi pieni metsä, jonne saatoimme lähteä metsäretkelle ja etsimään hyviä mustikka-apajia.

Autokatoksessa meillä oli upouusi mersu rouvan kauppakassina ja talon isännällä oli firman uusi työsuhdeauto vapaalla käyttöedulla. Auringon paistaessa asuinalueen autokatoksissa kimaltelivat saksalaisautojen etusäleiköt. Isännät huikkasivat toisilleen letkuttaessaan autoja kuumien kesäpäivien ratoksi kaupungin pölyistä, vaimot ulkoiluttivat pikkukoiriaan ja lapset leikkivät pihoilla piilosta.

Joko oksettaa?

Kesälomien iloksi vanhemmilla oli omat Suzuki Hayabusat, joilla oli mahtava kierrellä Askola-Pukkila-Porvoo-välin mutkateitä. Minulla valkoinen ja isännällä musta.

Kesäpäiviä nautimme ajamalla Porvoon keskustaan nauttimaan pihakahvilan antimista ja ihastelemaan mukulakiviteiden varsien kauniita vanhoja taloja. Kiersimme pieniä putiikkeja, ihastelimme antiikkikauppojen valikoimaa ja nautimme iltapäivästä syöden jäätelöä jokivarressa.

Miehellä oli hyvä työ lääkefirman edustajana, jossa pääsi matkustelemaan ulkomailla, tapaamaan uusia ihmisiä ja seuraamaan viimeisimpiä trendejä. Työ sisälsi runsaasti ravintolaillallisia, hotelliaamiaisia, hienoja pukuja ja kalliita kelloja.

Minulla oli mukiinmenevä ja hyvin palkattu työ, jossa oli oikeastaan aika vähän vastuuta ja joka oli itse asiassa varsin helppoa ja kevyttä, niin että saatoin iltapäivän kahvitauoilla pelata muutaman kierroksen Hay Daytä tai Candy Crushia.

Lapset kävivät koulua idyllisessä vanhassa koulussa, jossa oli pienet luokat ja hyvä ruoka. Koulumatkaa oli pari kilometriä ja aamulla matkan varrelta lapsia lyöttäytyi useampikin yhteen kävellen samaa matkaa. Koko koulumatkallakin oli vain kolme suojatien ylitystä, joita harjoiteltiin hyvissä ajoin ennen koulunalkua. Asuinalueella vähintäänkin joka toisessa talossa oli lapsia, joiden kanssa saattoi juuri asfaltoidulla pihatiellä polkupyöräillä ja leikkiä potkulaudoilla illat pitkät. Pienemmät lapset viihtyivät lähileikkipuistossa ja siellä saattoi tavata muita äitiyslomalla olevia.

Viikonloppuisin lapset saattoivat lähteä osoitetiedot kaulassa parin tunnin bussimatkan päähän isovanhempien luokse ja me vanhemmat saimme vapaata aikaa käydä keskustan ravintoloissa ja elokuvissa.

Katajanokalle ja Helsinki-Vantaalle oli noin tunnin ajomatka, josta saattoi lähteä minne vain tuli mieleen lähteä, päiväksi Tallinaan tai viikonlopuksi Keski-Eurooppaan.

Sisaruksemme ja parhaat ystävämme asuivat korkeintaan tunnin ajomatkan päässä. Oli ihana järjestää grillijuhlia tai perhetapahtumia, kun kaikki pääsivät tulemaan, eikä reissuun mennyt keneltäkään koko päivää. Kylään saattoi poiketa vielä töiden jälkeenkin.

Sähkö tuli kaapeleita pitkin, katuvalot paloivat ja poliisiautokin pyörähti pari kertaa viikossa kylänraitilla luomassa turvallisuuden tunnetta, vaikka Verisuren hälytysjärjestelmä olikin vielä varalla ja vartija tarvittaessa kutsuttavissa paikalle.

Meillä oli hyvä parisuhde, yhteinen pieni vauva ja ihana perhe muutoinkin.

Jotain puuttui. Jotain mitä emme vieläkään osaa sanoin kuvata mitä se on. Sitä on mahdotonta selittää järjellä, sillä sen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Jotenkin vain oli sellainen olo, että vaikka kuinka nautimme ja arvostimme elämäämme, se ei ollut meidän elämää. Kaipasimme jotakin. Jotakin muuta.

Haave maalaiselämästä

Joka kuukausi otimme pitkän viikonlopun vapaaksi töistä ja lähdimme ajamaan 8 tuntia mieheni äidin luokse Pudasjärvelle. Mökille, jonne anoppini oli muuttanut eläkepäiviään viettämään. Laitoimme takkaan tulen ja söimme anopin tekemää poronkäristystä perunamuusilla ja kahvikehräksiä jälkiruuaksi. Kesällä soutelimme järvellä metsästäen hyviä kala-apajia, saamatta yhtään saalista.

Kuljin mieheni perässä metsiä pitkin hänen näyttäessään metsätilansa rajoja ja minä tuijottelin hänen hikistä selkäänsä ja yritin hätistellä mäkäräisiä pois, joita tarrautui aina kymmenen ihoon kiinni, sitä mukaan kun yhden sai nitistettyä. Talvella ihastelimme tykkylumen täyttämää maisemaa, samalla kun laittelimme pyyhkeitä pistorasioiden ympärille pakkasen ja lumen tunkeutuessa sisälle joka kolosta.  Katselimme kirkasta tähtitavasta ja revontulia etukuistilta ja kuuntelimme lumen narskuntaa jalkojen alla ja kuuntelimme kauhutarinoita järveen hukkuneista kelkkailijoista.

Tiesimme että ajatuksessa ei ollut järjen hiventäkään. Mutta kun oli se tunne. Se tunne siitä, että se voisi olla meidän paikkamme. Se voisi olla se paikka, jossa sielumme saisi rauhassa levätä (mieheni onkin sanonut, että kun hän kuolee, tulee hänen tuhkat ripotella ympäri Turpeisenvaaraa, jotta hän saa rauhassa levätä sielunmaisemassaan myös kuolemansa jälkeenkin ja kummitella tulevia sukupolvia, jotka uskaltautuvat hänen metsiinsä).

Kun me päätämme mitä haluamme, emme aikaile, vaan lähdemme toteuttamaan unelmaamme.

Töiden järjestyminen mahdollistaa muuton

Aloimme kartoittaa työtilannetta ja heti kun saimme toiselle työt sovittua 3kk päähän alkavaksi uudella kotiseudulla. Töiden alku lähestyi, vaikka talomme oli vielä myymättä, joten majoitimme silloisen viiden hengen perheemme anopin kanssa samaan 70 neliön mökkiin. Emme todellakaan olleet ajatelleet kaikkea ihan loppuun asti, nimittäin kun talomme Etelä-Suomessa meni kaupaksi jo muutaman kuukauden päästä muutostamme, sijoittelimme omakotitalon tavarat itsemme lisäksi tuonne mummon mökkiin.

Vaikka sopu sijaa antaa, saattaa olla, että anoppi siirtyi jossakin vaiheessa ulkoaittaan nukkumaan ja ehkäpä ihan omasta tahdostaan, kun aloimme odottaa perheenlisäystä. Riskinotto talokaupoissa kannatti ja pääsimme aloittamaan talopaketin tilauksen. Olimme katsoneet omalle talolle jo paikan ja elo parissa kuukaudessa 30 asteen pakkasissa autojen kanssa taistellessa ja ahtaissa olosuhteissa olivat siltikin vakuuttaneet meidät siitä, että todellakin jäämme loppuelämäksemme.

Ajattelimme, että jos emme pärjääkään tai muutamme mielemme, on meillä ainakin todella hieno mökki ja ainahan voimme vuokrata pikkukolmion kaupungista.

Miltä korvessa asuminen on tuntunut?

Yhtenäkään päivänä en ole tämän kahden ja puolen vuoden aikana, jona olemme asuneet täällä korvessa, katunut täällä asumista.

Meiltä on 20 km lähimpään kyläkauppaan, joka ei ole iltaisin tai viikonloppuisin auki. Kuitenkin kaupan pihassa oleva tankkauspiste on pari kertaa pelastanut minut ja autoni. Jostain syystä en vieläkään usko, että sitä polttoainemittaria on oikeasti seurattava, koska siinä vaiheessa kun merkkivalo syttyy,niin voi olla myöhäistä ehtiä seuraavalle bensa-asemalle. Kotoamme on 50 kilometriä kaupungin keskustaan, jossa on huimalle 8000:lle kaupungin asukkaalle peruspalvelut. Löytyy asiamiesposti, pankki, supermarket, terveyskeskus, kampaamo ja miehelle elintärkeät rautakauppa ja asetarvikeliike. Ouluun tuleekin sitten matkaa jo pari tuntia.

Meillä on lasten ja tavaroiden kuljettamiseen volkkarin Caravelle 1+8 paikkainen tila-auto. Mies nauroikin kyseisellä autokauppareissulla vaihtaneensa busan bussiin vaikka tiedän että hänen sydämensä itki verta, toisaalta mitä ei perheenisä tekisi perheensä eteen. Mies osti itselleen 3000 euroa maksavan Jeepin, joka tunnetaan paikallisessa autotarvikeliikkeessäkin, sillä vähintään saman verran on mennyt rahaa sen varusteluun ja korjailuun. Toisaalta, ei tuo nyt kovin kallis ollut alun perinkään, kunhan se nyt menisi seuraavasta katsastuksesta läpi;  kuulemma vieläkin näkyy hiekoitussora pohjanläpi katsoessa.

Koska meillä ei ole ulkonäköpaineita, kun en tiedä kenelle tai miksi sitä koreilisi, niin olemme ostaneet vaatteista sitä mukaa kun entiset ovat hajonneet. Eli emme vielä juuri ollenkaan. Lapset sentään kasvavat kovaa vauhtia ja saavat uusia vaatteita.  Netistä kun tilaa, niin postipoika tuo tuotteet vielä ilmaiseksi kotiovelle. Itse en tiennyt, ennen kuin naapuri vinkkasi, että kun asuu yli 5km päässä postista, niin se todellakin kuuluu heidän palveluihin. Olin varma, että olin kuullut väärin, että matka on varmaankin tuo 50 kilometriä, mutta ei. 5 km riittää. Pisteet postille, vaikka en kyllä tiedä miten sellainen toiminta kannattaa.

Kyläkoulukin on kaukana

Lapsilla on 30 kilometriä koulumatkaa, ja koulumatka kestää taksin kierrellessä pitkin syrjäseutuja jättäen lapset lopulta bussipysäkille ”ison tien” varteen ja siitä koululle karauttaen, vaivaiset 1h 20 min yhteensä. Yhteen suuntaan. Ainoa mistä lapset ovat valittaneet, on se, että he joutuvat odottamaan taxia kotipihassa yleensä sen 5 minuuttia, itse koulumatka ei ole heille ollut ongelma. He pelaavat kännykällä, tekevät läksyt, vaihtavat kuulumiset kavereiden kanssa jne, joten ilmeisesti eivät huomaa koko ajan kulua.

Toki jos pääsen itse viemään heidät kouluun, käy sekin heille, kun tarvitsee herätä tuntia tavallista myöhemmin. Eihän tuohon 30 km matkaan kuitenkaan mene kuin se 20 minuuttia. Ei siinä matkan varrella nyt kuitenkaan tarvitse mitään losseja odotella tai suoranaisesti istua ruuhkassa, hyvä jos yksikään auto tulee matkalla vastaan. Muutama poro ehkä.

Vastustuksista vahvistukseen

Tänä talvena sähköt ovat menneet ainakin kymmenkunta kertaa ja useamman kerran on kaamosajan pimeydessä lähdetty miehen kanssa raahaamaan 100 kiloista aggregaattia varastosta, että saadaan sähköt pakastimiin. Koska maallahan pitää niitä marjoja kerätä pakastimet täyteen. Ja sitten hankimme otsalamput kaikille. Teimme varustelistan miten selviämme vaikka viikon sähkökatkoksesta, ostimme säilykkeitä kaappeihin, retkikeittimen ja kanisterit täyteen polttoainetta. Liiterit täytettiin haloilla talon lämmitystä varten.

Kynttilöiden valossa romantisoidessa on niin tunnelmallista, että ihan odotan seuraavaa sähkökatkosta. Paitsi viime sähkökatkoksen aikana oli tykkylumi kaatanut matkapuhelinverkonkin, niin ei naurattanut kun tuttavamme tarvitsi ambulanssia ja puhelinyhteyden saaminen ei tahtonut onnistua. Onneksi ei käynyt pahemmin, ja ennen seuraava sähkökatkosta suunnittelimme jonkinnäköisen radiopuhelinverkon luomista naapurustoon.

Kun pakkasmittari näyttää enemmän kuin 10 astetta, pakkaan pilkkihaalarin aina autoon töihin lähtiessäni. Tänä aamuna opin myös että jäätymisenestoainetta olisi hyvä olla yksi purkki autossa, sen verran heikosti alkoi polttoaineen syöttö toimia, kun mittari näytti yli 25 astetta. Mutta ensi kerralla ei tule tuota ongelmaa, kun tämä tyttö on taas yhtä asiaa viisaampi. Ilmeisesti kaikkien tankkauspisteiden pakkaslaatuun ei kuitenkaan voi luottaa, niin täällä korvessa on oltava varasuunnitelmat olemassa.

Lampaita, kissoja ja rottia

Ensimmäisenä kesänä ostimme kaksi lammasta, koska ne nyt vaan on ihania ja varsin käteviäkin pitämään rantoja siistinä alusruohikosta, jonne ei ruohonleikkurilla pääse. Paljon on kyllä nähty vaivaa senkin jälkeen, kun on täytynyt rakentaa sadesuojaa ja aitoja. Jotain rauhoittavaa lampaiden rapsuttelussa kuitenkin on, sillä silloin tuntuu kuin aika pysähtyisi ja kaikki ympärillä oleva katoaa hetkeksi.

On sydäntä lämmittävää katsella kun lapset höpöttelevät meidän määkijöille koulutaksia odotellessaan, aivan kuin maailma olisi sittenkin hyvä paikka meille. Epäilenkin monesti että leipiä ei ”jakseta” syödä loppuun asti, kun jämät voi sitten viedä eläimille. On ne niin ihania. Tuntuu että lampaat oikein rakastaa ihmistä. Joskus ne oikein pomppivat innosta kun näkevät ihmisen lähestyvän (no joo, kauraämpärin kanssa).

Lampaiden talviasumus lumen peitossa

Ja kun ne eivät sitten päätyneetkään ensimmäisen talven tultua pataan, piti niille rakentaa oma talviasuttava mökki. Vähän samoin kävi tänä kesänä ostetuille kanoille, koska yhdeltäkään ei ole kaulaa vielä raaskittu katkaista, vaikka neljätoista kanaa ja neljä kukkoa kuluttaa säkkikaupalla ruokaa ja vanhoina kanoina munia tulee hyvin vaihdellen. Pitkän munattoman kauden jälkeen saattaa yhtäkkiä parina päivänä tulla 12 munaa ja sitten taas ei pitkään aikaan yhtään ja joudumme ostamaa munammekin kaupasta.

Mutta on ne söpöjä, niin kuin ovat kaksi kissaakin jotka muuttivat meille, vaikka mieheni on allerginen kissoille. Niitä kuitenkin tarvittiin pitämään hiiret ja rotat poissa, joita tuli kanalan mukana.  Myyjä ei kummasti omien sanojensa mukaan ollut tietoinen että mökin rakenteet olivat eristeiden sijaan täytetty rotilla. Kiven kovaan väitti että mitään rottaongelmaa ei ollut, vaikka kun mieheni kävi kanalan nostamassa peräkärryn kyytiin, putosi kyydistä jo muutama rotta siinä vaiheessa. Niin ne tulivat 200 km Pohjanmaata pitkin meidän kotipihaan.

Olemme löytäneet kotimme

Kun talomme lopulta valmistui, rakastuimme siihen palavasti. Mies ei lähtisi kotoa minnekään, ellen lupaisi vähintäänkin uutta latauslaitteistoa tai muuta yhtä pöljää vaihtokauppana kylpyläviikonlopulle. Ja tottahan se on. Kolme päivää kotoa poissa tuntuu liian pitkältä. Ikinä ei ole ollut näin ihanaa palata omaan satumaahan ja aina ihmetellä miksi edes lähdimme.

 Tätä ei voi kuvailla sanoin, eikä järjellä. Se on tunne. Se on rakkautta.

 Varataksesi ajan vastaanotolleni (myös lääkärin nettivastaanotto) soita suoraan ajanvaraukseen 044 978 60 84 ma-pe 8-18, la (su)10-16

Mikäli tykkäsit kirjoituksesta jaa se ystävillesi tai kommentoi mitä ajatuksia se herätti. Lisää meistä löydät muista blogikirjoituksista ja yrityksestämme lääkäriasema Medipudas Oy sen facebook sivuilla.

Onko sinulla migreeni? Vältä näitä ruoka-aineita!

Migreeni on varsin lamauttava päänsärky ja jokainen siitä kärsivä haluaa kaikki keinot käyttöön sen välttämiseksi. Tiestihän että monet ruoka-aineet voivat laukaista migreenin!?  Yksilölliset variaatiot ovat laajat; joku voi saada migreenin vain haistaessaan briejuustoa, siinä missä jollekin toiselle riittää punaviinilasin nuuhkaisu. Silloin kehoittaisin välttämään tätä yksilöllistä havaintoa. Minkään yleisluontoisen, kuten gluteenittoman tai paleodieetin, ei ole osoitettu olevan normaali sekäruokavaliota parempi, mutta tiettyjä ruoka-aineiden välttämistä kannattaa kokeilla.

1.       Alkoholi.

Yleinen päänsäryn aiheuttaja runsaasti nautittuna, mutta migreeniä sairastavilla jo yksi lasillinen punaviiniä (sulfaatit) voi laukaista kovat toispuoleisen päänsäryn. Myös olut, kuohuviini ja viski on vältettävien listalla. Lisäksi alkoholi aiheuttaa nestehukkaa elimistössä, joka myöskin herkästi laukaisee migreenin.

 

2.        Kofeiini.

Pahoittelen kahvinystävät. Pari kuppia päivässä on ihan ok, ja jotkut sanovat sen jopa helpottavan päänsärkyä, mutta tätä suuremmat määrät lisäävät migreenin ilmaantumisen todennäköisyyttä.

 

3.       Lisäaineet, kuten säilöntä, lisä ja –makuaineet, joita ruokiin lisätään niiden parantelemiseksi.

Natriumglutamaatti on yleinen migreenin aiheuttaja, jota lisätään paljon esimerkiksi kiinalaisiin ruokiin sen maun parantelemiseksi. Nitriitit ja nitraatit, laajentavat aivoverisuonia aiheuttaen migreeniä. Käytetään lihan säilyvyyden parantamiseksi esimerkiksi monissa nakeissa, pekoneissa ja leikkeleissä. Limsojen aspartaamin ja keltaisen väriaineen on myös havaittu lisäävän migreeniä.

 

4.       Kypsytetty juusto, kuten parmesan, cheddar –ja briejuustot.

 

Nämä sisältävät tyramiinia, jota on myös suklaassa, jugurtissa, hapankermassa, viikunoissa, rusinoissa, avokadoissa, hiivaleivissä ja monissa leivonnaisissa.

Ruokapäiväkirja voi auttaa metsästämään sinulle soveltumattomia ruoka-aineita. Kun merkitset ylös liikunnan, ateriat sekä migreenin ilmaantuvuuden, saatat päästä jyvälle siitä, mitä ruoka-aineita sinun kannattaa välttää. Lisäksi on hyvä huomioisda, että siinä missä toisilla ruoka-aineet lauksevat migreenin välittömästi, toisilla reagointi tapahtuu jopa 12 tunnin viiveellä.

Yksittäisiä ruoka-aineita ja niiden välttämistä tärkeämpää on kuitenkin syödä säännöllisin väliajoin. Säännölliset rutiinit, riittävä lepo ja stressin välttäminen ovatkin tärkeimmät tekijät migreenin välttämisessä.

-Ilona

Mikäli tykkäsit artikkelista jaathan sen kavereillesi!

Seuraa meitä ja saat lisää vinkkejä myös facebookissa tai klikkaa lääkäriaseman etusivulle!

 

lähteet: Nutr. Rev.

Salaisuuteni työn ja perheen yhteensovittamiseen

Minun ruuhkavuodet

Olen tätä kirjoittaessani 33 –vuotias neljän oman ja yhden bonuslapsen äiti. Koulutukseltani olen lääketieteen lisensiaatti ja olen tehnyt lääkärin töitä lähes kymmenen vuotta. Olen onnellisesti naimisissa ja tänä keväänä perustin yrityksen mieheni kanssa. Menossa siis varsinaiset ruuhkavuodet ja haasteena työn ja perheen yhteensovittaminen. Kerron teille salaisuuteni miten minä siitä selviän ja mahdollistan sanonnan:  ”Have a cake and eat it too”.

Jokaikisen työpäivän vaihtaisin edelleen ”kotipäivään” jos se olisi mahdollista, mutta toisaalta nautin vapaudesta syödä ja käydä wc:ssä rauhassa ilman, että vähintäänkin taaperot livahtavat mukaan ihmettelemään vessapaperirullan pyörimissuuntaa. Ja miten ihana on tulla kotiin raskaan työpäivän jälkeen, kun mieheni antaa nauravan vauvan syliini halittavaksi; siinä unohtuu kaikki muut murheet.  Kaiken kaikkiaan varsinaista tasapainoilua on elämäni ollut kaikissa mutkissaan, mutta nyt  9-, 7- 2- ja 1- vuotiaiden lasten työssäkäyvänä äitinä olen onnellisempi kuin koskaan.

 

Salaisuuteni ruuhkavuosiin, toivottavasti poimit muutaman vinkin omaan elämääsi.

1.       Minulla on todella hyvä puoliso.

Sillä, että rakastaa ja arvostaa toista pääsee pitkälle ja sillä saa hieman armoa likaisten sukkien lojuessa kolmatta päivää eteisen lattialla. Mieti, miten arvostat puolisoasi. Kun arvostat itseäsi ja puolisoasi, saat varmasti vastakaikua.

2.       Ongelmien tunnistaminen.

Mieheni ajatusmaailma koti-isyydestä on havainnointieni mukaan hyvin vastaava kotiäitien ajatuksiin, joten tämä ei välttämättä olekaan sukupuolikysymys. Meillä painitaan aivan samojen asioiden kanssa kuin muissakin perheissä. Toinen odottaa kotona jumissa lasten kanssa ja iltapäivän tunnit tuntuvat todella pitkiltä odotellessa puolisoa kotiin ottamaan vastuuta lapsista ja samalla se töissäkäyvä samaan aikaan ajattelee helpotuksella sitä hetkeä kun pääsee kotiin rauhoittumaan raskaan työpäivän jälkeen. Ristiriita. Ongelmien ilmaantuessa puhutaan asiat halki totuudenmukaisesti, eikä lähdetä arvailemaan toisten tunteita ja ajatuksia, sillä ne menevät aina metsään!

3.       Vanhemmat lapset.

He ottavat vastuuta pikkuhiljaa tehtävistä joista pystyvät suoriutumaan. Jo kaksivuotias pystyy tyhjentämään astianpesukonetta ja tekee sen jopa mielellään. Hieman vanhempi lapsi kykenee erottelemaan pyykit värien mukaan tai laittamaan koneeseen valmiiksi pelkät tummat vaatteet. Tuttipullojen kantaminen on myös vastuutehtävä josta kinastellaan joka ilta. Minulla on ajatuksena tässä myös se, että lapset oppisivat jo varhain sen että elämässä on tehtävä tylsiäkin asioita, jotta saa vastineeksi jotain kivaa.

4.       Perheen yhteinen aika. 

Kerran päivässä syödään yhdessä. Silloin laitetaan kännykät ja lehdet pois. Odotetaan kaikki pöydän ääreen, nautitaan ruuasta ja keskitytään hetkeen. Jos on kiire, niin puheensorina jää vähäisemmäksi ja keskitytään popsimaan nakit ääntä kohti. Viikonloppuisin fiinistellään, raivataan värikynät ja suttupaperitkin pöydältä ja sytytetään kynttilät. Toisinaan pidämme teemailtoja; tacoja syödessä laitetaan meksikolaista musiikkia taustalle tai fetasalaatin kanssa kreikkalaista musiikkia, mikä vain saa tunnelmaan mukaan.

5.        Mobiiliaika.

Lapset pelaisivat kännyköillään loputtomiin, jos sitä ei rajoittaisi. Varsinkin 7-9 -vuotiailla tutkimusten mukaan netin käyttö on pääasiassa muiden tuottaman sisällön katselua tai pelaamista.  Ylipitkät pelihetket passivoivat, eikä siitä tule samanlaisa endorfiinimyrskyä kuten liikkuessa. Sama aika vietettynä ulkoilmassa saa äänen kuulostamaan ihan toiselta. Me aikuisetkin vietämme ihan liikaa aikaa netissä ja somessa. Vähän väliä täytyy muistuttaa toinen toisiamme, siitä että some ei tule enää illalla sänkyyn, vaan siinä on vain me aikuiset.

6.       Etätyö.

Aina jos mahdollista, yritä saada osa töistä käännettyä etätöiksi. Nykyisin työnantajien kanssa on varsin helppo neuvotella näissä asioissa, kun jo pelkästään työpaikalle selviäminen on puolivoittoa päivästä. Ja kyllä, lääkärinkin on mahdollista tehdä etätöitä, niin miksei muillakin, kun käyttää hieman luovuutta (no tietyissä rajoissa). Ylipäätänsä nukun mieluummin aamulla klo 7.55 asti ja avaan puhelimen klo 8, kuin että herään klo 6, puen itseni kanssa samanaikasesti taaperot kahteenkymmeneen eri vaatekappaleeseen, raahaan ne aamu-unisena hoitoon ja olen työpaikalla klo 8. Haluatko sinä säästää aikaa ja asioida lääkärin etävastaanotolla? Lue lisää tästä.

7.       Minilomat.

Vaikkakin mennään perheen kanssa lomalle, jonne seuraa kaikki vastuut, ruoanlaitot, vaatteiden- ja vaipanvaihdot, jo se että on konkreettisesti poissa arjen ympyröistä, saa jotenkin tuntemaan olonsa vapaammaksi. Kylpylälomat, angry birds puistot, kaupunkilomat, mökkeilyt, kaverikyläilyt. Varmasti muutaman tunnin ajomatkan päästä löytyy kenen tahansa kotoa sopiva matkailukohde. Tai sitten voi repäistä ja lähteä lasten kanssa Kanarialle, josta on oma blogikirjoitus.

8.       Elä hetkessä.

Mitä sen on ihan oikeasti väliä että lapsen uudet vaatteet ovat kurassa, syntymäpäiväjuhlien ohjelmanumerona on taas ongintaa tai että iltapuuro on pitkin pöytää. Oikeasti?

9.       Siivoja.

Lapsiperheissä riidellään eniten rahasta, ajankäytöstä ja kotitöistä. Ulkoista kaiken minkä voit, minimoi riskit. Voisiko joku naapuruston isommista lapsista käydä leikkaamassa edes kerran kuussa sen nurmikon tai tekemässä lumityöt ja puolisosi saisi levähtää sen hetken? Tai anoppi tekisi kerran viikossa ruuat koko perheelle ja olisi valmis ateria odottamassa töistä tultuasi? Joskus onneenkin on oikoteitä. Rahavirtaa on monissa lapsiperheissä hyvin vaikea muuttaa, se menee mikä tuleekin, mutta välttäisikö pienellä sijoituksella siivojaan tai kauppakassipalveluun monet riidat?

10.   Älä motkota.

Jos haluat selvitä pikkulapsiarjesta kunnialla, niin että sinulla on vielä parisuhdekin olemassa sen jälkeen, niin älä nyt vaan ala motkottamaan toiselle niistä likaisista sukista tai sohvalla murustelusta. Jos hän on niin väsynyt, että ei saa itse niitä korjattua, niin mikset veisi niitä itse pesukoriin tai hieman imuroida siitä vierestä? Ehkä hän tekee joskus saman puolestasi. Joka tapauksessa toinenkin tekee paljon huomaamatonta työtä ja on varmasti vähintään yhtä rasittunut, niin on aika lyhytnäköistä ”lähteä etsimään syyllisiä”.

11.   Nukkuminen.

Se on pyhä asia, välttämätöntä terveydelle ja edellytys niin lasten, kuin aikuistenkin jaksamiselle. Unen häiriintyminen täytyy vain minimoida. Meillä esimerkiksi aikuisten yönunia radikaalisti parantava vaikutus oli sillä, kun pienimmät lapset opetettiin nukkumaan omassa huoneessa omissa sängyissään. He eivät enää häiriintyneet aikuisten mahdollisesta kuorsauksesta ja aikuiset eivät enää häiriintyneet lasten propelimaisesta liikehdinnästä yöaikana. Vinkkejä unikoulun pitämiseen mm. Kaksplussan Nyt heti -blogissa (ei sidonnaisuuksia).

12.   Viimeinen kohta vaan tärkein on parisuhde.

Se on elämän suola. Se tuo onnen päivään.  Tee kaikkesi sen eteen. Pyydä anteeksi virheesi. Anna aikaa. Kuuntele toisen murheet. Rakasta.

Varataksesi ajan vastaanotolleni (myös etävastaanotot videovälitteisesti ympäri Suomen) soita suoraan ajanvaraukseen 044 978 60 84 ma-pe 8-18, la 10-16.

Mikäli tykkäsit postauksesta jaa se kavereillesi! Muista myös tilata sivun alalaidasta ilmoitus sähköpostiisi uuden kirjoituksen ilmaantumisesta!

Katso myös muut blogipostaukset, kuten Mikä minua väsyttää? tai Osaatko elvyttää?

Mikä sinua väsyttää?

On se kumma kun aina vaan väsyttää. Yllättävän hyvin tuli nukuttua viime yönä, mutta ei, silti jo työmatkalla herää toive lämpöisestä pedistä. Mistä väsymys johtuu? Voisiko joku näistä osua kohdallesi ja käydä selitykseksi?

Yleisimpiä syitä väsymykselle:

  1.  Heräätkö oloon, että et ole nukkunut yhtään, ehkä jopa kesken yön tukehtumisen tunteeseen? Ja vielä kuorsaat? Sinulla on saataa olla uniapnea eli kärsit yöllisistä hengityskatkoksista. Nykyisin siitä ei tarvitse kärsiä, sillä unimaskin avulla saat riittävästi happea yön aikana ja heräät virkeänä. Siitä tulee niin tärkeä osa elämääsi, myöhästyt ennemmin junasta ja lähdet hakemaan maskia kotoa matkalle mukaan.
  1. Helpottaa se joskus tai sitten ei. Pikkuvauvat valvottaa, se on selvä, mutta odotas kun ne kasvavat ja mietit kenen luokse ne nyt lähtikään yökylään tai saati jos ne muuttavat pois kotoa.  Sittenhän se murehtiminen niiden voinnista vasta valvottaakin.
  1. Vitamiinien puutos, kuten B12-vitamiinin puutos. Yleistä vegaaneilla ja vanhuksilla. Kuuluukin osaksi muistitutkimuspakettia, koska se voi aiheuttaa myös muistiongelmia ja voimattomuutta. B12 vitamiinia saa lihasta, kalasta ja apteekista. Tasot on myös helppo tarkistaa laboratoriokokeena.
  1. Työuupumus. Kokonaisvaltainen väsymys on seurausta elimistön ylistressaantumisesta. Elimistö ei enää sopeudu muutoksiin, ei palaudu ja tila pitkittyy. Vähän kuin urheilijan ”ylikunto”. Elimistö pistää stopin kun sinä et siihen pysty! Nerokasta eikö?

 

  1. . Korkea verensokeri väsyttää. Tyypillisesti iskee ruuan päälle etenkin iltapäivisin. Mikäli vyötäröltäsi löytyy vielä ylimääräisiä makkaraoita tiukasti takertuneen, on sokerien tarkistus paikallaan.

 

  1. Krooninen väsymysoireyhtymä. Vaikea kapiitteli, kiistelty ja vailla vastauksia. Kun mitään muuta selitystä ei keksitä ja kaikki mahdolliset laboratoriotutkimukset on jo otettu, eikä mitään muuta enää jää jäljelle. Ehkä joku päivä tästäkin tiedetään enemmän tai edes riittävästi.

 

  1. Liian lyhyet yöunet. Väsyttäähän se, jos meni nukkumaan klo 1.30 ja klo 6 pitäisi olla hereillä virkeänä. Koskee erityisesti teinejä…

 

  1. Raudanpuute. Yleistä etenkin runsaista kuukautisista kärsivillä naisilla. Voi kuitenkin johtua raudan huonosta imeytymisestä suolistossa, kuten keliakiassa tai suolistovuodosta. Sitten kun syy on tiedossa, niin korjataan tilanne syyn mukaisesti. Esim. hillitsemällä kuukautisvuotoa, noudattamalla gluteenitonta ruokavaliota ja rautalisää käytetään vain rautavarastojen täydentämiseen, ne eivät ole pysyvä ratkaisu!

 

  1.  15%:a suomalaisista sairastaa sitä jossakin elämänsä vaiheessa. Muina oireina masennuksessa on tyypillisesti ilottomuutta, aloitekyvyttömyyttä ja ärtyneisyyttä. Jos vaiva on sinulle täysin vieras, niin kaamosmasennus saattaa olla tutumpi: Ajatuskin sateisesta marraskuusta, lumettomasta ja kylmästä joulukuusta ahdistaa. Tekisi mieli käpertyä peiton alle talviunille ja herätä vasta huhtikuussa auringon noustessa.

 

  1. Onneksi olkoon, olet raskaana!? Varmastiko? Tee testi. Alkuraskauden voimakas väsymys yllättää kaikki odottajat, kokonaisvaltainen, totaalinen uupumus, mutta onneksi varsin ohimenevä olotila. Omista toiveista riippuen satunnainen uusiutumistaipumus. Oletko mies? Onneksi olkoon, saat käyttää vapaakorttisi tässä kohdassa!

Jos pidit postauksesta jaathan sen kavereille! ❤

Lääkäri Ilona Ritola, Lääketieteellinen johtaja, Medipudas OY

Jaan vinkkejä raudanpuutteeseen ja muihin yleislääkärin ajankohtaisiin asioihin Instagram tililläni @laakari_ilonaritola.

Tule mukaan keskusteluun ”Lääkärin blogi”keskusteluryhmään facebookissa.


Ota rohkeasti yhteyttä niin autamme sinua eteenpäin. 
Ajanvarauksessamme sinua palvelee Tarja Lötjönen ma-ke, pe klo 9-12.

Olemme täällä sinua varten!

Medipudas somessa

Lääkäri Ilona Ritola somessa